11.2.2016

Blogin paluu?

Onpas mulla ollut bloggaamisessa taukoa!

Ihan hyvää kuitenkin kuuluu, pitäisi yrittää kirjoittaa kandidaatin tutkielma tässä kevään aikana, että saisi pois alta. Koetan selvitä tenttikirjoistani siinä samassa syssyssä.

Ajattelin palailla takaisin bloggaamaan, mutta keskittyä blogissa enemmän "teoreettiseen" puoleen. Eli kirjoittelisin ihan yleisiä pohdintoja heppamaailman menosta. Ratsastuspostauksia tietysti tekisin aina Kuopiossa käydessäni. Oon myös taas kerran kypsytellyt ajatusta, että saisin aikaiseksi käyäd Max-ponin kanssa vähän leikkimässä ja miekkailemassa. Miltä kuulostaa?

Elämässäni on tällä hetkellä uusi poni, jota olen nyt liikutellut ja paijaillut Kuopiossa käydessäni. Ratsuponi-ruuna Princis, eli tutummin Prinssi, on ollut mulla nyt ratsuna ja kaverina heppahommissa. Kuvat ovat joulukuun alusta, kun viimeksi ratsastelin. Mulla oli vähän epäonnea, sillä menin kaatumaan polvilleni asfalttitiellä ja hiekoitussora raapi polvesta palasen pois noin sentin syvyisen haavan kera... Päivystyksen kautta mentiin siis, ja vasta nyt melkein kahden kuukauden päästä haava on arpeutunut ja parantunut!

Tässä muutama pimeä kuva Prinssistä, kuvat on napannut Emmi Arola. Mulla on poniratsastajavarusteet, oltiin lähdössä maastoon... :D



7.7.2015

Riisillä hyppelöissä

Tästä hyppytunnista on jo useampi viikko, mutta olen unohtanut kokonaan julkaista nämä. Kuvat otti leirillä ollut Tiia Hokkanen. Hypättiin ensin muutamia yksittäisiä hyppyjä ja perään rataa pariin otteeseen. Rata oli aika hauska kiertely, en ala sitä tähän kummemmin piirtelemään. Hyppäsin radan ensin noin 50-60 senttisenä ja lopuksi se taisi olla about 70 cm.

En olekaan varmaan vuoteen muilla kuin Riisillä hypännyt :D Superhupaisa ponihan se on, tykkään kovasti! Niitä harvoja poneja, joilla minä vielä mukavasti pystyn ratsastamaan. Riisille menee vielä sitkeästi talvipipo päähän, ja suojia ei voinut laittaa kuran takia (tuli siis suoraan edelliseltä tunnilta minulle eikä sillä ollut suojia jalassa siellä)... Onneksi ei kopauteltu!

Mulle tulee aina rataa hypätessä tosi oksettava olo juuri radan jälkeen ja keksin viimein, mistä se johtuu. Mä en hengitä. Tämä sama ongelma ilmenee esimerkiksi miekkaillessa, kun matsataan. Pitää alkaa hypätä ratoja pienin korkeuksin, ja tehdä teknisiä tehtäviä. Pitää yrittää kunnolla keskittyä teiden ratsastukseen ja vaikkapa laskea koko ajan askelia. Eli siis keskittyä ihan kaikkeen muuhun kuin itse sen radan ratsastamiseen. Ja tietenkin keskittyä siihen, että hengitän koko ajan! Se on todella inhottava tunne heti radan jälkeen, jos on pidättänyt hengitystä koko hyppäämisen ajan...
Onko teillä jotain vinkkejä tai ideoita tämän harjoittelemiseen? Helsingin miekkailuseuralla on jonkin verran erilaisia hengitysharjoituksia, joita voisin tosissaan kokeilla.

Nyt itse kuviin:





Tasapaino horjahti kun poni ponkaisi ekalle esteelle niin tomerasti (edellinen kuva), ja jalat lipsui kuraisissa jalustinkumeissa...


Kerran poni sujahti sulavasti tästä esteestä ohi, kun olin itse jo edellisen päällä päättänyt et eihän tämä tuosta mene... Seuraavalla kerralla ei tarvinnutkaan kuin ajatella että kyllä muuten menee, ja ponihan hyppäsi... Niin se vaan oma mieli vaikuttaa!


2.7.2015

Millainen on hyvä tuntilainen?

Usein keskustellaan siitä, millainen on hyvä ratsastuksenopettaja. Mutta mitä ominaisuuksia löytyy hyvältä ratsastuskoulun tuntiratsastajalta? Tässäpä muutama vihje, joista voisi löytyä ratkaisun avain tähän pohdintaan; toteutettu oman ratsastuskoulussa tunneilla kävijän, mutta myös hevosten tunneille jakajan ja tuntienpitäjän kokemuksella. (Näitä ei myöskään kannata lukea kuin piru raamattua :D)

1. Ole ajoissa. Ole ajoissa tunnillasi. Jokainen myöhästyy joskus ja kaikille sattuu odottamattomia asioita joita ei voi ennustaa, mutta yritä olla aina tallilla hyvissä ajoin ennen tunnin alkua.

2. Peru tuntisi ajoissa. Peru ratsastustuntisi heti, kun tiedät ettet voi osallistua tunnille (peru tunti, vaikka sairastuisit puoli tuntia ennen tunnin alkua). Perumatta jättäviä ratsastajia sitten odotellaan ennen tunnin alkua, että aikovatko tulla myöhässä vai tulevatko ollenkaan! On epäreilua opettajalle, hevosille ja muille tuntilaisille jättää ilmaantumatta tunneille.

Odin kanssa tunnilla kesäkuun alussa. Kuvan nappasi Mette Eskelinen/Eeva Kovalainen
3. Ota hevosten jaossa se mikä sinulle osoitetaan. Tässäpä ihmistyyppi, joka pelastaa opettajan kuin opettajan päivän. Mikään ei ole niin rasittavaa ennen tunninpitoon lähtöä kuin ratsastaja, joka ei syystä X halua mennä ponilla joka tälle on määrätty. Hevosten jakaminen tunnille on ihan oma työnsä, eikä opettaja varmasti ilkeyttään laita sinua ratsastamaan ponilla josta et niin pidä. (Opettele pitämään kaikista poneista, ja ota vaikeampi ratsu haasteena!) Sinusta on varmasti mukava ratsastaa joka tunti samalla ponilla jonka kanssa sujuu hyvin, mutta muidenkin täytyy saada mennä sillä ratsulla, etkä opi ratsastamaan erilaisilla hevosilla. Jokaisella hevosella on jotakin opetettavaa juuri sinulle!

4. Vastuu tuo valtaa. Tämä tuntuu usein unohtuvan joiltakin ratsastajilta. Jos joku on vastuussa hevosten jaosta tunnille (tmv.), on hänellä myös valta asiassa. Vastuussa oleva henkilö on sellainen, joka tuntee hevoset eikä laita ratsastajalle liian vaikeaa ratsua. Näistä valinnoista ei parane naputtaa; valtaa asioissa saa sitten kun on vastuussa toiminnasta.

5. Tee kompromisseja. Jos saatte toivoa hevosia, on aivan turha alkaa riitelemään ja väittelemään muiden ratsastajien kanssa. Sopikaa yhdessä, että jos A ottaa tietyn ratsun tällä kertaa, niin B voi ottaa sen seuraavalle tunnille. Kaikilla on mukavampaa, kun ei tarvitse käyttää aikaa ja energiaa tappeluun :)

6. Kysy jos et ymmärrä. Sekä hevosta hoitaessa että ratsastaessa. Tallitytöt ja työntekijät ovat tallilla sen takia, että ratsastajat eivät osaa/pysty hoitamaan kaikkea. Kysy rohkeasti, jos et osaa laittaa hevosen satulaa oikeaan paikkaan. Hevosen mielestä ei ole kivaa mennä koko tuntia satula väärin, eikä ole jälleen reilua muita kohtaan, jos hevosen varusteita joudutaan korjailemaan kesken tunnin.
Jos et tunnilla ymmärrä, mitä opettaja tarkoittaa, kysy! Opettaja on siellä sitä varten.

25.6.2015

Kouluratsastusliikkeiden historiaa

Kouluratsastusliikkeillä on mielenkiintoinen historia. Joskus voi tuntua hölmöltä ratsastaa vaikkapa pohkeenväistöä, sillä sehän ei ole hevoselle luonnollinen liike, vaan ihmisen opettama "temppu". Useimmilla ratsastuksen tehtävillä ja liikkeillä on kuitenkin olemassa historia ja tarkoitus keskiajan (ja myöhemmilläkin) sotakentillä. Hevosten jäätyä pois sodasta taisteluissa käytetyt liikkeet ovat kuitenkin antaneet pohjan korkealle kouluratsastukselle ja klassiselle ratsastukselle.

Pohkeenväistö 
Pohkeenväistön tarkoituksena taistelussa oli pitää vihollinen ratsukon sivulla miekkaillessa. Hevosen oli liikuttava sivuttain, eli väistettävä ratsastajan pohjetta sivulle, jotta ratsastaja pysyi miekkaillessaan oikeassa suunnassa viholliseen nähden.

Avotaivutus 
Kun ratsastajan oli käytettävä keihästä taistelussa vihollisten eristämiseen, hevosen oli liikuttava avotaivutuksessa. Avotaivutuksessa hevosen haavoittuvainen pää siirrettiin pois vihollisten ulottuvilta. Kaikissa ratsutaisteluun opastavissa kirjoissa (mm. Fiore dei Liberin Fior di Battaglia) käsketään tähdätä vihollisen hevosen silmään, jos joudut tilanteeseen jossa toisella on ratsu ja itselläsi ei. Hevosen päätä oli siis suojattava taistelutilanteessa. Ratsukkojen välisissä taisteluissa vihollisen hevosia yritettiin kuitenkin säästää, sillä ne olivat arvokkaita sotasaaliita.

Levade
Monet ovat varmasti nähneet valkoisen lipizzahevosen suorittavan levaden. Levade on liike, jossa hevonen nousee takajaloilleen taivuttaen takajalat runkonsa alle niin, että kintereet ovat vain parinkymmenen senttimetrin korkeudella maasta. Levaden tarkoitus on ollut pitää vihollisen jalkamiehiä loitolla. Levade on myös hyppyliikkeiden "lähtöasento".

Dominic Sewell hevosellaan Duke esittävät levaden Bolsoverin linnassa. Kuva: English Heritage
kuva yourhorse.co.uk -sivustolla
Korkeaan kouluratsastukseen kuuluu useita hyppyjä ilmaan. Nämäkin hypyt on kehitelty taistelutilanteita varten, mutta ei ole suurta näyttöä onko niillä ollut suurta merkitystä taisteluista. Hevosta ei haluttu altistaa vihollisen aseille, joten  hyppyjä käytettiin vain harvoin.

Hyppyjen on tarkoitus ollut pelottaa vihollisia, pitää heidät loitolla tai esimerkiksi avata ratsukolle tie saartorenkaasta. 1600-luvulla esitettiin kouluratsastuksessa jopa seitsemää erilaista hyppyliikettä, mutta nykyään niistä esitetään Wienin espanjalaisessa ratsastuskoulussa vain kolmea tärkeintä.

Terre á terre
Levaden tapainen liike, eli "askel" ennen hyppyliikettä, ja liikkeen merkitys on sama kuin levaden. Terre á terre esitetään usein useina pieninä hyppyinä perätysten. (ks. video, hevonen siirtyy passagen ja piaffen kautta terre á terreen) Liike muistuttaa laukkaa, mutta hevosen etu- ja takajalat hyppäävät eteenpäin samanaikaisesti vuoronperään. 
Terre á terre
Courbette
Hevonen ponnistaa levadesta muutaman hypyn eteenpäin voimakkaasti takajaloillaan ponnistaen. Etujalat eivät kosketa maata liikkeen aikana.

Capriole
Hevonen ponnistaa levadesta voimakkaasti eteen- ja ylöspäin, potkaisten ilmassa takajaloillaan taaksepäin. Capriolen arvellaan olleen tarkoitus avata vihollisen saartokehä hevosen takaa.
Capriole
Piruetti (Pirouette)
Piruetti on useille ratsastajille tuttu kouluratsastuskilpailuista ja osa on ehkä ratsastanut piruetteja itsekin. Piruetin (pirouette) on arveltu kehitetyn suoritettavaksi capriolen (tai muun hyppyliikkeen) jälkeen. Kun ratsukko on avannut vihollisen saartorenkaaseen aukon, hevonen kääntyy nopeasti laukassa ja laukkaa pois vihollisten keskeltä.
Piruetti

Apuna kirjoittamisessa toimi
Rohan tallien sivut, academicartofriding.com ja omat pohjatiedot

23.6.2015

Ratsumiekkailun aloitteluun harjoituksia

Innostuin taas aloittelemaan uudelleen miekkailua Maxin kanssa. Ajan ja motivaation puutteen vuoksi homma on vähän jäänyt, mutta nyt aloittelen uudelleen uudella innolla! Aluksi oli tarkoitus saada joku kuvailemaan tämän päivän touhuja, mutta vettä tulikin aamulla kuin saavista kaataen joten kuvaaminen sai kyllä jäädä tältä erää...

Laitoin kuvan mukaisesti kaksi estolppaa kentälle, ja nostin kannakkeet ihan ylös asti. Hain tallista hevosenkengän, jota ajatuksenani oli liikutella tolpalta toiselle. Päätin aloittaa ihan iisisti ihan vain leikkimällä ja humppaamalla, Jaakko ei töiden takia nyt pääse mukaan arkipäivisin. Otan nyt pari seuraavaakin kertaa ilman miekkoja ja muita rensseleitä, harjoitellaan ihan vain ratsastelua yhdellä kädellä, asioiden kantamista laukaten, pysähtymistä ja nopeita suunnanmuutoksia. Semmoista perustyöskentelyä siis!

Tärkeimpiä pointteja ratsumiekkailua aloittaessa on säätää jalustinhihnat todella pitkiksi. Jalustimia on tarkoitus käyttää vain hätätilanteessa, kertovat keskiaikaiset lähteet. (Homma voi olla vähän eri 1800-luvun armeijan oppaissa, mutta ei nyt puututa niihin, kun en ole niihin ehtinyt perehtyä!) Maxin satulan siipi on mulle liian pieni ja mun jalat tulee jo ihan normaaleilla jalustimilla yli siivistä... Siksi tosi pitkät jalustimet toimii paremmin kuin hyvin! Saan paljon tukevamman istunnan ja tuen jalalle, kun jalka on lähestulkoon suora.

Ohjat vasempaan käteen. Oikeaan tulee miekka, peitsi tai mikä vain muu väline jolla haluat vastustajaasi lyödä. Siksi tälläkin kertaa otin ohjat vasempaan käteen, vaikka vain kanniskelin hetken aikaa hevosenkenkää ja suurimman osan ajasta menin ihan vain käsi rentona sivulla roikkuen/selän takana/pään päällä. Monille on luonnollista ottaa ohjat vahvempaan käteensä, eli useimmilla oikeaan. Tässä hommassa pitää kuitenkin opetella pitämään ohjat heikommassa kädessä. Itse otan ohjista seuraavanlaisen otteen: Vasen ohja normaalisti pikkusormen ja nimettömän välistä, oikea ohja "kankiohjana" nimettömän ja keskisormen välistä. Näin saan parhaan tuntuman ja otteen, mutta jokainen saa tehdä kuten itsestä helpoimmalta tuntuu.

Hevosen tulisi liikkua korkeassa muodossa, ja kyetä tarvittaessa kokoamaan itseään tasapainossa. Erityisen tärkeää on antaa hepalle harjoittelun lomassa reilusti kävelytaukoja, jotta se saa venyttää kaulaansa kokoamisten välillä :) Kouluhevoset ovat usein mainioita taisteluratsuja kokoamiskykynsä ansiosta, ovathan useat kouluratsastusliikkeetkin saaneet alkunsa sotakentiltä! (haluatteko kuulla aiheesta lisää?)

Sitten itse harjoituksiin! Mulla oli käytännössä kaksi harjoitusta joita tein sekaisin miten sattui sopivasti osumaan. En tehnyt myöskään orjallisesti tämän kaavan mukaan, vaan sekoittelin harjoituksista eri osia tilanteen mukaan sopivasti. Aloitin harjoittelun pitkillä käynneillä ja ravailemalla. Tämä sopii myös alkuverryttelyksi, kun aloittaa käynnissä ja ravissa.


Harjoitus 1:

Harjoitus alkaa käynnissä (myöhemmin ravissa ja lopulta laukassa). Ota estetolpan päästä hevosenkenkä. Jatka ravissa toiselle tolpalle. Voit myös laukata välin, kun jarrut ovat löytyneet. Aseta kenkä toisen tolpan nokkaan. Kun olet tehnyt tätä niin kauan että se sujuu, voit jättää pysähdykset pois ja mennä tolppien ohi käynnissä. Lisää vauhtia kun homma sujuu, ja lopulta koeta saada kenkä tolppaan (tai esim ämpäriin, joka on riittävän korkealla ja tukevasti) laukassa. 
Itse tein tällä kertaa hommaa aina pyähdysten kanssa, mutta laukkasin pätkän tolppien välissä.

Käy päädyssä halutessasi kulmissa, mutta voit ratsastaa myös kaarevan tien. Meillä oli niin kapea kenttä käytössä, että en aluksi laukannut päätyä jotta Max saisi ensin vertyä ravissa ja käynnissä.

Tee pohkeenväistöä takaisin tehtävän alkupisteeseen. Pohkeenväistö toimii itselläni jopa paremmin yhdellä ohjalla, eikä minun tarvinnut kuin lähettää Max pohkeella väistöön ja suoristaa hieman ohjalla. Heppa pysyi kauniisti pohkeiden välissä! Väistö on hyvä testi sille, kuinka hyvin poni onkaan avuilla ja pohkeiden välissä. Yhdellä kädellä ratsastaessa istunnan ja pohkeen merkitys korostuu, mutta samalla se helpottaa sillä ohjalla ei pääse veivaamaan.


Harjoitus 2:

Aloita harjoitus pohkeenväistöllä tolpalta tolpalle. Voit halutessasi kuljettaa hevosenkenkää mukanasi, mutta itse jätin sen tässä vaiheessa pois. 

Nosta suoraan väistöstä laukka. Kokoa hevosta päädyssä noin voltin kokoiselle (alussa tee laajempi kaari, jota lähdet sitten pienentämään) kaarevalle uralle. Ajattele piruettia, jota tässä haetaankin kunkin ratsukon omalla tasolla. Et voi kääntää ohjalla, mutta kääntämistä auttaa, kun käännät katseesi lähes hevosen häntään. Istuntasi ohjaa silloin hevosta oikeaan suuntaan. Käännöksen tulisi olla energinen ja rullaava, eli älä yritä ahtaa heppaa liian pienelle tielle. Maxista tämä oli hurjan hauskaa :)

Lopuksi palaa takaisin toiseen suuntaan antamalla hevosen venyttää askelta lävistäjällä kokoamisen jälkeen.

22.6.2015

Vinkkejä leireille!

Osa on jo tälle kesälle leirinsä leireillyt, mutta tässä muutama (osittain huumorilla) kirjoitettu vinkki niille, joilla on leirit vielä edessä! Osaa vinkeistä voi varmasti soveltaa myös rippi- tai muulle kesällä odottelevalle leirille :)

Hyttysmyrkky
Tätä ei yksinkertaisesti voi korostaa liikaa. HYTTYSMYRKKY on oltava jokaisella leirillä ja mielellään jopa pari pulloa, jos loppuu. Valele itsesi myrkyllä päästä varpaisiin ja toivo, että hyttyset, mäkärät, polttiaiset ja paarmat kiusaavat mieluummin kaveria kuin sinua. Muista lisäillä myrkkyä päivän mittaan ja myrkytä myös ratsusi!

Harjoittele tutkimaan hevonen päivittäin
Leirillä sinulla on oma hoitohevonen (tai yhteinen kaverin kanssa), josta huolehdit päivittäin. Opettele tekemään hevoselle päivittäinen tarkastus aina hoidon yhteydessä. Tarkista hevosen hengitys, pulssi, tunnustele sen jalat ja selkä. Pyydä opettajaa pitämään aiheesta teoriatunti jo alkuviikosta, jotta osaat itse tarkkailla hevosen vointia viikolla.

Tarkkaile hevosia
Jos sinulla on mahdollisuus tarkkailla hevosten käyttäytymistä laitumella, tartu tilaisuuteen! Hevosten käytöksestä laumassa oppii parhaiten tarkkailemalla niiden kanssakäymistä laitumella. Miten hierarkiassa korkeammalla oleva hevonen pyytää alempiarvoista väistämään? Ketkä rapsuttelevat keskenään? Opit itsekin toimimaan hevosten kanssa paremmin, kun tiedät kuinka ne toimivat keskenään!

Pidä leiripäiväkirjaa
Ei sitä suotta suositella! Nykyaikana leiripäiväkirjan ei edes tarvitse olla perinteinen vihko, vaan voit pitää päiväkirjaa myös tietokoneella tai kännykällä. Ota paljon valokuvia muistoksi! Älypuhelimeen on saatavilla useita erilaisia päiväkirjasovelluksia ilmaiseksi, ota nykytekniikka hyötykäyttöön!

Voit myös kokeilla täysin uutta tapaa tehdä leiristä päiväkirja. Mitä jos piirtäisit vaikkapa sarjakuvan?

Ui!
Mikä olisi parempi tapa, ihan vihoviimeistään, heittää talviturkki kuin kavereiden kanssa leirillä! Vesi on muuten vieläkin ihan jääkylmää!


Tiesitkö!
Tiesitkö että ensimmäisen ratsastusoppaan
kirjoitti Xenofon 400-luvulla eKr? Löydät oppaan varmasti
kirjastostasi, sillä se on julkaistu myös suomeksi!